sunnuntai 16. elokuuta 2015

Keskustelu digitaalisesta teknologiasta ja nuorista kaipaa vähemmän liiottelua ja enemmän faktoja


Mediassa nuorten ja lasten teknologian käyttöä vastaan äänekkäästi kampanjoineen Susan Greenfieldin väittämät ovat saaneet kolmen alansa asiantuntijan kirjoittamaan vastikkeen. Heidän mukaansa Greenfieldin väittämiltä puuttuu näyttö. 
 
Vaughan Bell (vanhempi kliininen opettaja, Psykiatrian osasto, Aivotutkimuksen tiedekunta, Lontoon Yliopisto), Dorothy V M Bishop (Lasten neuropsykologian professori, Kokeellisen psykologian osasto, Oxfordin yliopisto), Andrew K Przybylski (erikoistutkija, Oxfordin internetinstisuutti, Oxfording yliopisto) kokivat Greenfieldin väittämien johtavan julkista keskustelua harhaan ja peräänkuuluttavat vertaisarvioituja julkaisuja, joiden tehtävä tieteessä on mahdollistaa tulosten luotettavuuden arviointia.

Julkaisemassaan vastikkeessa edellämainitut asiantuntijat ruotivat neljää Greenfieldin väittämää. 

1.   Greenfieldin mukaan sosiaalisen median käyttö vaikuttaa negatiivisesti normaaliin vuorovaikutukseen, empatiakykyyn ja identiteettiin. Julkaistut tutkimukset osoittavat kuitenkin jotain muuta. Sosiaalisten medioiden on havaittu olevan haitaksi vain jos niitä käytetään haastavien vuorovaikutustilanteiden välttelyyn, sosiaalisten tilanteiden ratkaisuun käytettäessä sosiaalisista medioista puolestaan on hyötyä käyttäjilleen (1). Facebook on puolestaan identiteettivaikutusten suhteen tutkituin sosiaalinen media ja sen ei ole havaittu muuttavan identiteettiä (2).

2.    Greenfield on yhdistänyt digitaalisen vuorovaikutuksen autismin tai autismin kaltaisten piirteiden esiinnousemiseen.  Asialle ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä.

3.    Greenfield on myös väittänyt, että tietokonepelien pelaaminen johtaa impulsiivisuuteen, heikentyneeseen keskittymiskykyyn ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Asiantuntijat nostavat tätä väittämään vastaan aikaisempia tieteellisiä tutkimuksia, joissa on havaittu toimintapelien itseasiassa parantavan aivojen toimintaa (3,4).
Toimintapelien vaikutus väkivaltaisuuteen puolestaan on tiedeyhteisössä edelleen kiistanalainen asia. Eräässä tutkimuksessa on havaittu lievää ohimenevää väkivaltaisten ajatusten ja käyttäytymisen lisääntymistä (5), mutta osa tutkijoista on kyseenalaistanut tutkimusmenetelmien soveltuvuuden ja pitää tuloksia epäluotettavina (6).
Asiantuntijat nostavat esille, että tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää koskemaan kaikkia tietokonepelejä, sillä peligenret ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Kirjoittajat toteavatkin, että yhteistyömoninpelit (suurimmat pelaajamäärät) tutkitusti kehittävät sosiaalisesti rakentavaa ajatusmailmaa ja käyttäytymistä väkivaltaisuuden sijaan (7).

4.    Erityisesti internetissä surffailun suhteen Greenfield on huolissaan, että pinnallinen tiedon käsittely korvaa tiedon omaksumisen ja ymmärtämisen. Onkin osoitettu, että kun ihmiset tietävät, että pääsevät samaan tietoon käsiksi vaivattomasti uudelleen he unohtavat kyseisen tiedon helpommin kuin sellaisen jonka he tietävät olevan vain oman muistinsa varassa (8). Sama ilmiö tosin esiintyy muissakin tilanteissa, joissa voidaan olettaa, että joku muu muistaa tiedon (9) eikä ole näin rajoittunut vain internetin käyttöön. Toistaiseksi normaalilla internetselailulla ei ole havaittu olevan haittavaikutuksia nuorten aivotoimintaan (10).

Asiantuntijat täsmentävät, että digitaalisoitumisen ja tekniikan suurimmat haitat ovat seurausta muiden harrastusten, erityisesti fyysisesti rasittavien harrastusten (11) ja läksyjenluvun (12) vähenemisestä. Asiantuntijat kuitenkin korostavat, että digitaalisessa maailmassa huolestuttavimpina puolina he pitävät nuorten turvallisuutta (somekiusaamista, maineensa menettämista, yksityiseksi tarkoittettujen kuvien leviämistä, petoksen uhriksi joutumista, ahdistaville medioille altistumista).

Alkuperäinen englanninkielinen julkaisu: 12.08.2015 The BMJ (formerly the British Medical Journal ) The debate over digital technology and young people - Needs less shock and more substance (http://www.bmj.com/content/351/bmj.h3064)

Greenfieldin kirjoittama kirja:
Greenfield S. Mind change: how digital technologies are leaving their mark on our brains. Rider, 2014.

1.    Spies Shapiro LA, Margolin G. Growing up wired: social networking sites and adolescent psychosocial development. Clin Child Fam Psychol Rev 2014;17:1-18.
2.    Wilson RE, Gosling SD, Graham LT. A review of Facebook research in the social sciences. Perspect Psychol Sci 2012;7:203-20.
3.    Bisoglio J, Michaels TI, Mervis JE, Ashinoff BK. Cognitive enhancement through action video game training: great expectations require greater evidence. Front Psychol 2014;9:136.
4.    Powers KL, Brooks PJ, Aldrich NJ, Palladino MA, Alfieri L. Effects of video-game play on information processing: a meta-analytic investigation. Psychon Bull Rev 2013;6:1055-79.
5.    Anderson CA, Shibuya A, Ihori N, et al. Violent video game effects on aggression, empathy,and prosocial behavior in eastern and western countries: a meta-analytic review. Psychol Bull 2010;136:151-73.
6.    Elson M, Ferguson CJ. Twenty-five years of research on violence in digital games and aggression: empirical evidence, perspectives, and a debate gone astray. Eur Psychol 2014;19:33-46.
7.    Granic I, Lobel A, Engels RC. The benefits of playing video games. Am Psychologist 2014;69:66-78.
8.    Sparrow B, Liu J, Wegner DM. Google effects on memory: cognitive consequences of having information at our fingertips. Science 2011;333:776-8.
9.    Lewis K, Herndon B. Transactive memory systems: current issues and future research directions. Organ Sci 2011;22:1254-65.
10.  ills KL. Effects of internet use on the adolescent brain: despite popular claims, experimental evidence remains scarce. Trends Cogn Sci 2014;18:385-7.
11.  Saunders TJ, Chaput JP, Tremblay MS. Sedentary behaviour as an emerging risk factor for cardiometabolic diseases in children and youth. Can J Diabetes 2014;38:53-61.
12.  Weis R, Cerankosky BC. Effects of video-game ownership on young boys’ academic and behavioral functioning: a randomized, controlled study. Psychol Sci 2010;21:463-70.